6. Mielipiteitä uskonnonopetuksesta

Uskonnonopetus on herättänyt paljon keskustelua viime vuosikymmeninä.

Aika ajoin mediassa nousee keskustelua uskonnonopetuksesta ja sen tarpeellisuudesta kouluissa. Elli Minkkinen kirjoittaa, miksi uskonto on tärkeää kouluissa (Uskonnonopetus tärkeää, Keskisuomalainen, 12.03.2010) ja Anna Penttinen kertoo mielipiteensä siitä, miksi uskonnon pitäisi olla valinnaisaine (Uskonto valinnaiseksi oppiaineeksi, Keskisuomalainen, 12.04.2012). Sama keskustelu jatkuu edelleen, esimerkiksi Yle on tehnyt vastikään kyselyn aiheesta (Yle Uutiset, 7.1.2020).

Minkkinen pohtii tekstissään muun muassa, että mitä pahaa uskonnonopetuksesta on ja sen osaa suomalaisessa kulttuuriperinteessä. Hän myös ehdottaa seurakuntien ja koulujen välille enemmän yhteistyötä.
Penttinen taas painottaa uskonnonopetuksen valinnanvapautta ja uusien keinojen käyttöä. Esimerkiksi kaikkien oppilaiden mahdollisuudesta valita uskonnon ja elämänkatsomustiedon välillä, vaikka kuuluisi kirkkoon, sekä kokonaan uudesta, uskonnollisesti riippumattomasta, aineesta.
Molemmilla on selvä kanta siihen, että uskontoa ei kuitenkaan pidä täysin terminoida opetussuunnitelmasta. Uskonnolla on merkittävä asema yhteiskunnassa ja eri kulttuureissa. Nimenomaan eri kulttuurien tiedostaminen ja niistä oppiminen on tärkeää. On esimerkiksi hyvä tietää jotakin maan uskonnosta, jos matkustaa maihin, joissa kristinusko ei ole valtauskontona.
Koulujen ja seurakuntien yhteistyö voi aiheuttaa ongelmia, kuten nyt jo on uutisoitu muslimien osallistumisesta joulukirkkoon tai kevätjuhliin Suvi-virren takia. Jos seurakunnat olisivat yhä enemmän näkyvämmässä osassa kouluissa, kuten järjestämässä tapahtumia, se ajaisi uskontovähemmistöt tiukkaan paikkaan. Koululaiset voivat myös kokea osallistumatta jättämisen harmillisena ja syrjivänä, kun muut kaverit osallistuvat esimerkiksi kevätjuhlaesityksiin. Tämä asettaa oppilaat eriarvoiseen asemaan, vaikka kaikki olisivat tervetulleita kevätjuhliin tai joulukirkkoon.

Kaikille yhteisestä yleisestä uskontojen opetuksesta olisi varmasti kysyntää alueilla, joilla on paljon eri uskontoihin kuuluvia, kuten pääkaupunkiseudulla. Toisaalta esimerkiksi Keski-Suomessa uskontojen moninaisuus on vähäisempää. Yhteinen uskontojen opetus tekisi oppilaista tasa-arvoisempia ja opetus olisi helpompi järjestää.
Nykyään seitsemännellä luokalla käsitellään maailman uskontoja, mikä omasta mielestäni oli kiinnostavaa ja juuri sellaisesta objektiivisesta näkökulmasta. Alakoulussa, ainakin omana aikanani, keskityttiin ainoastaan kristinuskoon, Raamatun käyttöön ja sen opetuksiin. Toki ne ovat myös tärkeitä ja liittyvät suomalaisiin perinteisiin, mutta jo aiemmilla luokilla voitaisiin opettaa muista uskonnoista. Tiedettävästi seitsemäsluokkalaisille uskonto ei ole se kaikista kiinnostavin aine ja monet pitävät sitä turhana, koska alakoulun opetus on voinut antaa "Jeesus-ähkyn", kuten seitsemännen luokan uskonnonopettajani tapasi sanoa. Jos myös alakouluissa opetettaisiin muista uskonnoista, monia varmaan alkaisi kiinnostamaan aine ja muut kulttuurit enemmän, vaikka uskonnollisuus ei heille olisi tärkeää. Itselleni kiinnostavin osa uskonnoissa on nähdä, miten ne näkyvät ja vaikuttavat omassa ja muissa kulttuureissa.

Ylen teettämän kyselyn mukaan suurin osa, 70 %,  kyselyyn vastanneista kannattaa yleistä uskonnosta riippumatonta oppiainetta. Uutisessa on myös kirjattu puolueiden kannatusta uuden oppiaineen suhteen, eniten sitä kannattaa Vasemmistoliitto, ja eniten vastustaa Kristillisdemokraatit.
Uutinen tuo myös esiin kysymyksen siitä, mitä tämä oppiaine pitäisi sisällään ja voisiko se olla elämänkatsomustieto. Uutisessa haastateltu Suomen uskonnonopettain liiton puheenjohtaja Tuovi Pääkkösen mielestä elämänkatsomustieto ei ole tapeeksi laaja eikä se kerro tarpeeksi uskonnoista. ET-opetus.fi -sivuston aktiivit taas ovat sitä mieltä, että elämänkatsomustieto kävisi yleiseksi aineeksi.

Kaikille osapuolille olisi järkevintä muodostaa täysin uusi kokonaisuus, joka ottaisi huomioon uskonnot, mutta myös arvot, etiikan ja moraalin. Tällöin kaikki oppilaat olisivat tasa-arvoisia ja ketään ei "siirrettäisi" elämänkatsomustietoon.

On siis selvää, että uskonnonopetus tarvitsee muutoksia, ei ainoastaan monikulttuuristumisen, mutta myös oppilaiden motivoimisen vuoksi.



Lähteet:
https://www.ksml.fi/mielipide/mielipidekirjoitus/Uskonto-valinnaiseksi-oppiaineeksi/175833
https://www.ksml.fi/mielipide/mielipidekirjoitus/Uskonnon-opetus-t%C3%A4rke%C3%A4%C3%A4/127131
https://yle.fi/uutiset/3-11143116
Kuvat:
https://www.istockphoto.com/fi/photo/world-religions-major-religions-group-gm531579459-55599836
https://yle.fi/uutiset/3-11143116